Tarinoiden oma nurkkaus

Julma hirviö!
Se hyökkää kimppuuni
kiiltävät silmät!
minne juoksen?
HUUDAN!
Ei se kuule
Hyökkää
Mustat tassut lähestyvät
kohta se syö minut

Pyöräilen ohi tarinan
tiellä on kuollut orava
renkaan jäljet todistavat murhaajan
minä mietin oravaa
ja muita litteitä otuksia

Pyöräreissun satoa. Matkalla tuli nähtyä monta otusta, jotka olivat jääneet autojen alle. Tätä taidetaan kutsua edistykseksi. No - en ole lainkaan varma, miksi sitä moiseksi kutsutaan. Ehkäpä litistetty otus mustalla asfaltilla näyttää joistakin hienolta.

Väsyneet silmäni tuijottavat ruutua
katson kelloa
se on pysähtynut
ulkona on pimeää
taas sataa vettä
ja minä odotan
odotan, että loma alkaa
odotan, että pääsen kotiin
odotan, että saan nukkua
Mutta ei vielä,
jos vain kello heräisi,
otan pyöräni
lähden sateeseen
kastun
mutta olen hetken vapaa

Halusin tuntea Jumalan
Etsin Häntä kaikkialta
Nyt tiedän, miten löydän Hänet
Tämä on salaisuuksista suurin
Istun alas nurmikolle
katson, kuinka ruoho kasvaa
siitä löydän Jumalani
katson, kuinka muurahaiset juoksevat
siinä ovat evankelistat
koen yökasteen raikkauden
siinä on kaste, jonka saan Taivaasta
näen, kuinka ruoho lakastuu
siinä olen uuden elämän portilla
ja kun ruoho taas kasvaa
olen syntynyt uudesti ylhäältä
Silloin olen nähnyt kaiken
- Alfan ja Omegan
- Alun ja Lopun

Mistä löydän armon?
En löydä sitä kirjasta
en löydä sitä Jumalasta
en löydä sitä itsestäni
en löydä sitä muista
olen etsinyt sitä kauan
Löysin sen tuulesta
eteläisen tuulen hellästä kosketuksesta
pohjoisen tuulen virvoittavasta henkäyksestä
Löysin sen metsästä
Linnun laulusta korvissani
Vihreiden puiden havinasta
Siellä on armo
ja armahdan itseni

Hän ei huuda saarnoissa
Hän ei puhu teoissa
Hän ei näy sanoissa
Hän näkyy luonnon väreissä
Hän puhuu linnun laulussa
Hän huutaa syysmyrskyssä
- Siinä on Jumala, joka on

Ihminen!
Sinäkö Luojan oma?
Istu hetki hiljaa
Pidä suusi kiinni
Avaa korvasi kuulemaan
Mitä kuulet?
Et Luojan tekoja
Et Hänen luomiaan
Kuulet vain luomasi
- tuhon koneiden rikkovat äänet
Kuulet, kuinka kauneus katoaa
Häviävät ihmisten kätten töihin
HÄPEÄ!
Tällaisenko Luoja olisi luonut?

Angstiruno. Kirjoitin tämän keskellä metsää. Siellä pystyin kuulemaan välille puiden havinan ja lintujen ääntä. Enemmän kuitenkin kuulin yli lentävien lentokoneiden laulua. Ne ova Pirun kätten töitä, eivät Jumalan.


        "Helvetti on totta!"
      Huuto
    Kaikuu
  Seinissä
"helvetti
  on
    totta"
      Istun hiljaa paikallani
        Pelkään
      milloin se tulee
        takaisin
          äänenä
        joka kimpoaa
      osuu
        pudottaa tuolilta
      murskaa lopulta
    Helvetti on totta
  se on teidän elämänne
joka vaatii
  kaiken


Jumalani on Saatanani
paha ja hyvä
valkoinen ja musta
pimeys ja valkeus
totuus ja valhe
kauhu ja intohimo
Taivaani on Helvettini
- kaikki -
mitä on
on Hänessä

Muistatko sen tanssin, jota tanssimme?
Ilmavirran, joka puhalsi ylhäältä poskillemme?
Muistatko sen lämmön, kun se kosketti?
Äänen, joka hiveli korvia
Enkelten laulun, joka kutitti leuan alta
Se vei Paratiisin ruohokujille
Toi kukat, joita saimme koskettaa
Saimme ihailla niiden värimaailmaa
Rakkauden maailma täytti sydämen
se käänsi mahan
muistatko sen?

Mikä sille tuli?
Se muuttui
Kuumeni tuleksi, joka poltti kaiken
voimistui, kunnes vei kaiken kauniin
hajoitti
murskasi
kuin pyörremyrsky
ei ollut enää kaunista tuulta
ei ollut enää tanssia
oli vain hävitys
ja minä ja sinä

En tahtoisi muistaa sitä
mutta näen sen edessäni
- liian usein
yön hiljaisina hetkinä
työn äärellä
Jokaisessa äänessä

Katso pientä Possua
hän lattialla imuroi
kerää kaikki roskat
meidän pikku Possu

Lapsille hän ilon tuo
kaikkialla kulkien
huonekalut kolhien
johdot mukaan kiskoen