Tarinoiden oma nurkkaus

     I
Tanssivat kärpäset,
lehmän läjässä
orgioitaan harrastamassa

     II
Zombien suurin rakkaus
juokseva kiljuva safka
kateudesta elämään
kaikki se syödään

     III
Maailman vittumainen todellisuus,
syksyn kauneus,
mutta vettä taivaalta kuin kusi taivaasta lentäisi

Vaihdoin painajaiset
  sain sateen
    kastumisen
      kylmän ilman
painajaisten kuumuus katosi
Onneksi on suklaata ja teetä

Virtasen perhe oli samanlainen perhe kuin mikä muu perhe tahansa. Siihen kuului isä, äiti ja Jyrki. Yksi asia heidät ja heidän sukunsa erotti muista ihmisistä. Heidän sukunsa perinteeseen kuului juosta päin seinää ennen jokaista ateriaa. Voi sitä kolinaa, joka tuli aamupala-aikaan! Ensin juoksi isä-Virtanen, sitten äiti-Virtanen ja lopuksi Jyrki päin seinää. Naapureilla siinä olikin ihmettelemistä, kun yhdestä asunnosta kuului omituisia kumahduksia.

Tänään taidan hävittää itseni jonnekin pimeään maailmaan, josta minua ei löydetä.
Kadotukseen, jonne tiedän tien.
Helvetin porteille,
   josta on paluu,
      mutta ei muuttumatta.
Katoan.
   Syvälle.
Kauneuden taakse.
   Tuskan eteen.

Valon lapset tanssivat
    aamun pimetessä
Myrskyn marssi
    kattojen takaa

Tanssi jatkui
vesi roiskui
tuuli pieksi naamoja

Ruumiin loppu väri
    mutaan levisi
Valon lasten orgioissa
raiskatuissa unelmissa

Katselivat Valon lapset
    Maailman suurta petosta
näkivät he tekonsa
    Pyhänä ja Arvokkaana
Etsivät he elämäänsä
lätäköstä veren
polvillansa juoden
löytämättä koskaan

Purppuraa ympärilläni
hulluus suussani
Vääristyneiden värien
kaamea maku

Äänet nenässäni
särkevät pääni
hajoittavat maailmani
Katson korvillani
Elämäni on mennyttä
karannut jonnekin
suuni Demonit
vievät kaiken

Rakas Suomen Kansa,

Arvoisa ja arvokas Herra Teme antoi minulle mahdollisuuden tuode Teille, rakkaat Suomen Kansalaiset, varoituksen sanan. Minä olen jo vuosikymmeniä katsonut huolestuneena, kuinka Suomen nuoriso on mennyt sukupolvi sukupolvelta huonompaan suuntaan. Nykyajan villitykset ovat vallanneet ihmisten ajatukset monin tavoin. Viimeinen ja pahin villitys on digitalisaatio. Digitalisaatio on muuttanut televiisiosta välineen, jolla ihmiset kulkevat kohti turmiota.

Rokki soi
Koodi soljuu
ilmastointi kuuluu,
vinkuu korvissani.

Pitkä päivä
  edessäni
Lyhyt yö
  takanani

Hetken riemu,
ei häiriötä
ei elämää

Lapsi kulta
unen maille
mene pian

Anna unen pieni tulla
anna viedä unen maahan

PERKELE!
NUKU JO!
MÄ HALUUN NUKKUUN!

Raamatulla raatelevat
rakkauden raiskaavat
valkoisissa vaatteissa
kuolemanenkelit

Heille ei riitä
He tahtovat kaiken.
Tunteettomin toimin
Elämän sanan
kuolemaksi kääntävät

Minä,
verinen,
Vampyyrit ylläni
Purevat
imevät
kaiken
Valkoisissa vaatteissa
kuolemanenkelit