Etusivu › Tyyli › Runo

Etsin armoa

Ti, 29/07/2008 - 13:21 — Teme

Mistä löydän armon?
En löydä sitä kirjasta
en löydä sitä Jumalasta
en löydä sitä itsestäni
en löydä sitä muista
olen etsinyt sitä kauan
Löysin sen tuulesta
eteläisen tuulen hellästä kosketuksesta
pohjoisen tuulen virvoittavasta henkäyksestä
Löysin sen metsästä
Linnun laulusta korvissani
Vihreiden puiden havinasta
Siellä on armo
ja armahdan itseni

Kommentit

Ke, 30/07/2008 - 13:43 — savisuti taas (ei varmistettu)

Löysin sinut

kun avasin blogilistan ja kiinnostuin kun luin sieltä Armo-sanan. Armo on olennainen osa omaa elämääni, ilman sen kokemista en pystyisi elämään. Seuraan jatkossakin! :o)
Nyt aurinkoon!

  • Kirjaudu·tai·rekisteröidy·kirjoittaaksesi kommentteja
Ke, 30/07/2008 - 12:49 — savisuti (ei varmistettu)

Tykkään kysyvästä runostasi.

Löysin armon tuulen tekijältä,
linnunlaulun säveltäjältä,
pohjoistuulen vartijalta
etelän tuulen lähettäjältä.

Se armo kantaa ja pysyy,
eikä koskaan lopu.
Sen armon varassa
olen oppinut armahtamaan
muita ja itseäni.

  • Kirjaudu·tai·rekisteröidy·kirjoittaaksesi kommentteja
Ke, 30/07/2008 - 13:40 — Teme

Kiitos kommentista ja runosta

Kiitos kommentista ja runosta :) Tuosta suhteestani tekijään pitäisi varmaan kirjoittaa toinen runo, koska todellakaan sieltä suunnalta en löytänyt armoa. Sen löysin vain luoduista asiosta - joihin ihmisen käsi ei ole koskenut. Kysymykset - niitä riittää ja ne lienevät ikuisia. Vastausten ikuisuudesta en ole lainkaan varma.

Kommentit ovat siitä kivoja, että niistä näkee jonkun lukevan tätä ainakin satunnaisesti. Tämä runo oli muuten hassu - olen kirjoittanut sen ennen kesälomaa. Lomalla olin 10 päivää fillarilla Keski-Suomessa ja kun tulin kotiin ja katson muistikirjaa, totesin tuon sopivan hyvin fiiliksiin. Pitäisi varmaan tuon reissun tekstejäkin viimeistellä jossain vaiheessa.

  • Kirjaudu·tai·rekisteröidy·kirjoittaaksesi kommentteja