Tarinoiden oma nurkkaus

Muistatko sen tanssin, jota tanssimme?
Ilmavirran, joka puhalsi ylhäältä poskillemme?
Muistatko sen lämmön, kun se kosketti?
Äänen, joka hiveli korvia
Enkelten laulun, joka kutitti leuan alta
Se vei Paratiisin ruohokujille
Toi kukat, joita saimme koskettaa
Saimme ihailla niiden värimaailmaa
Rakkauden maailma täytti sydämen
se käänsi mahan
muistatko sen?

Mikä sille tuli?
Se muuttui
Kuumeni tuleksi, joka poltti kaiken
voimistui, kunnes vei kaiken kauniin
hajoitti
murskasi
kuin pyörremyrsky
ei ollut enää kaunista tuulta
ei ollut enää tanssia
oli vain hävitys
ja minä ja sinä

En tahtoisi muistaa sitä
mutta näen sen edessäni
- liian usein
yön hiljaisina hetkinä
työn äärellä
Jokaisessa äänessä