Tarinoiden oma nurkkaus

Pitää varmaan hieman esitellä itseäni. Olen 30-vuoden kriisin ylittänyt nörttimäinen henkilö, joka sattuu tällä hetkellä elämään Espoossa. Kertomus minusta on pitkä ja kuoppainen. Sen saa lukea jokainen, joka suinkin jaksaa. Useampi lapsinen perhe on taustalla varmistamassa, että ylimääräistä aikaa ei ole. Kirjoitan vähemmän kuin tahtoisin.

En lue pahemmin "kulttuurikirjallisuutta". (Mitä ihmettä oikein kulttuurikirjallisuus on? Minusta kaikkea sitä, mitä ihmiset lukevat. Roskakirjallisuutta on vain vessapaperi.) Luen mieluiten fantasiaa, dekkareita ja science fictionia. Säväyttävimmät lukemani kirjat ovat olleet Tolkienin Taru sormusten herrasta ja yllättäen Susanna Clarken kirjoittama "Jonathan Strange & herra Norrell". Jälkimmäisessä viehättävintä oli fantasiamaailman sekoittaminen historiaan. Kirjailija oli tehnyt kirjasta elämänkerran näköisen, jossa Englannin 1800-luvun alun tapahtumiin ja toimiin liittyi magiikka. Mukana on myös historiallisia henkilöitä. Kun kirjoitan jotain laajempaa, haluan jotain tuon kirjan tyylistä.

Noiden kahden lisäksi Terry Pratchettin fantasiaparodiat ovat aivan erinomaisia. Niiden kevyt ja itseironinen ote toimii erittäin hyvin. Kauhukirjallisuudessa ehdottomasta H. P. Lovecraft on klassikkokirjailijan asemassa. Tämä lista taitaa olla aika kliseinen.

Rakastan myös kansantarinoita. Suomalaisista kansantarinoista lainaan mielelläni elementtejä, kuten myös muistakin saduista. Kansantarinoihin liittyy usein paikallinen ulottuvuus tai jonkun ihmisen omakohtainen kokemus. Näihin yritänkin liittää jotain paikallista ulottuvuutta ja puhekielimäistä tyyliä. Esimerkiksi Pyöräreissu haltijan kanssa on hyvin perinteinen kansatarina. Siitä iso siivu on lainattu muiden tarinoista. Vanhaan aikaan tuo tarina olisi kerrottu jostain kyläläisestä, joka hevosella matkatessaan olisi joutunut ottamaan haltijan ja hänen tavaransa mukaan. Näitä kertoilen mielelläni vaikkapa kapakkapöydässä. Jos paikka on outo, voi olla, että joudun kysymään esimerkiksi paikallisen järven tai kartanon nimen.

Runoja kirjoittelen aina harvoin. Useammin mennään kyllä lastenlorun puolelle, koska niissä saa melko vapaasti leikkiä sanojen kanssa. Kalevalamitta on myös rakas ja toivoisinkin, että saisin joskus jonkun pitemmän tarinan kirjoitettua kalevalamitalla olevaksi toimivaksi runoksi (tai lauluksi). Kalevalan kautta voin tavoittaa jonkinlaiset juuret evakkojen lapsenlapsena. Muuten olen juureton ympäri Suomea asunut ihminen.

Ammatiltani olen ohjelmistojen laatukonsultti. Nörttihommia ilman että oikeasti on varsinainen nörtti. Hommiin kuuluu niin ohjelmistojen testaaminen, laadun arviointi, raportointi ja niin edelleen. Parhaimmillaan hommiin liittyy myös ohjelmistotuotantoon liittyvien prosessien parantaminen ja arviointi. Se on paljon mielekkäämpää touhua kuin ohjelmointi.

Tällä hetkellä olen sellaisissa nettiprojekteissa mukana kuin Janoinen ja Huitsinnevada