Tarinoiden oma nurkkaus

Oli kaunis, kesäinen päivä, kun K. J-J Etana puuhaili puutarhassaan haravan kanssa. Mehiläiset nauttivat elämän riemusta hyppimällä kukasta kukkaan, aurinko lämmitti ja salaatti kasvoi hyvää vauhtia. Yllättäen alkoi metsän siimeksestä kuulua kova meteli. Oli kuin raketti olisi ollut tulossa kohti Etanaa. Kuului valtava jarrutuksen ääni ja pölypilvi nousi maasta peittäen koko K. J-J Etanan puutarhan hiekkapölyyn. K. J-J Etana köhi ja yski, kun vesi valui hänen silmistä. Ennen kuin hän näki kunnolla, kuului ääni:"Jaaaaha... Herra Etanahan se siinä! Oletkos muuten nähnyt minun uutta Perraria? Tämä on punainen ja kulkee ainakin tuhatta ja sataa." K. J-J Etana köhisi ja sai sanottua:"Jos herra ei olisi heittänyt kaikkea pölyä silmilleni, niin näkisinkin jo."

Hetken kuluttua K. J-J Etana vihdoin sai hiekat pois silmistä ja näki Mikhail Pupusen edessään. Ja auto, vau mikä auto! Upouusi punainen Perrari! Mikhail Pupunen siinä keimaili ja hymyili koko naamallaan, oikein esittäen maailmanmestaria. Hetken aikaa siinä seistyään Mikhail Pupunen sanoi:"No, lähdetkös viivalle? Minä voitan sinut mennen tullen. Sinun surkea Kerssu ei kulje mihinkään tämän rinnalla." Kerssu oli K. J-J Etanan uusi auto, oikealta nimeltään Kersushenz, hopeanharmaa kaunokainen, mutta ei se kuitenkaan olisi millään pärjännyt uudelle Perrarille. Kuitenkin K. J-J Etanaa otti hieman itsetunnon päälle ja hän siihen:"No aivan varmasti lähdetään! Ajetaan metsän toiseen laitaan ja sitten otetaan kisa siitä, kumpi ajaa nopeammin metsän läpi." Mikhail Pupunen piti sitä hyvänä ideana, joten he lähtivät autoillaan kohti metsän reunaa.

Vihdoin oltiin metsän laidalla. Mikhail Pupunen istui Perrarissaan, naama irvessä. K. J-J Etana oli myös valmiina. Tuli lähdönaika. Kuului kaksi lähtevää ääntä ja ensimmäisen pölyn laskeuduttuaan näky oli masentava. K. J-J Etana körötteli 80km/h kaikessa rauhassa eteenpäin, kun Mikhail Pupusesta näkyi vain pölypilvi. Kuitenkin Etana oli päättänyt, että hän ei luovuta! Hän vain päätti kulkea eteenpäin hitaasti, mutta varmasti.
Mikhail Pupunen ajoi vauhdilla pitkin metsän pääkatua kunnes hän näki söpön tyttöpupun liftaavan tienvarressa. Tietenkin Mikhail Pupunen jarrutti ja peruutti hakemaan tytön. Olihan hänen autonsa paljon nopeampi kuin tuo kulunut Kerssu, joka oli Etanalla. Mikhail Pupunen saattoi tyttöpupun kotiovelle saakka - eihän se nyt paljoa kiertänyt. Ja voisihan sitä muutaman kivan sanankin vaihtaa.

Kun Mikhail Pupunen jutteli tyttöpupun kanssa, K. J-J Etana painoi vain kaasua ja jatkoi matkaa. Jossain välissä hän ohitti puputyön talonkin ja jatkoi vain entisestään matkaa. Lopulta hän pääsi perille ja ihmetteli, missä Mikhail Pupunen viipyi. Eikä kestänytkään kauaa, kun pölypilvi näkyi puiden takaa. Se lähestyi kaameaa vauhtia. Sieltä Mikhail Pupunen tuli, kone kuumana, savu jo nousi, vedet taisivat olla lopussa. Hän pääsi juuri yli maaliviivan kun Perrarin auton moottori RÄJÄHTI.

Näin voitti K. J-J Etana kisan ja hänet kruunattiin metsän nopeimpana eläimenä. Ei olisi etanasta moista uskonut.