Tarinoiden oma nurkkaus

En tiedä, missä mielentilassa kirjoitettu, mutta nyt kun luin tuota, nauroin silmäni vesille.

Istun nurkassa
Näytän keskaria Jumalalle
Protestoin ja huudan:"Painu helvettiin!
Minut potkaisit sinne jo, joten liity joukkoon
tule kanssani samaan paikkaan
istu kidutuspenkille
ja kärsi kanssani
Tänne me päädymme- kaikki
Ehkä myös sinä tulet, kun taivaassa on yksinäistä?
Ehkä hyppäät kanssamme narua, kun liekit nuolevat jalkapohjia
hyppäät ruutua, kun demonit ruoskivat selkääsi
Keinut, kun kaulassasi on köysi, kiinnitetty taivaaseen
Tänne me menemme
Ja ehkä myös sinä - Jumala - kun meidät tänne toivotit
Kiitos kaikesta."
Leikitään yhdessä.

Laiska istuja istui tiellä
Katsoi ohi kulkevia autoja
Näki niitä monta
Ei jaksanut laskea, vaan ihmetteli
Siinä laiskan päivät

Laiskallekin tulee nälkä,
myös tälle
Mutta laiskana ei nousta tahtonut
siinä istui ja odotti
- jos vaikka taivaasta olisi pudonnut
Mitään ei tullut
Nälkä vain jatkui
päivästä toiseen,
loputtomasti

Lopulta laiska kuoli
maaksi maatui
valkoiset luut jäivät
ikuiseen lepoon, jossa laiska sai olla laiska
lekotella päivät pitkät, viileän arkun suojissa
mullan alla ahkerien matojen syötävänä

Rakas Suomen Kansa,

Arvoisa ja arvokas Herra Teme antoi minulle mahdollisuuden tuode Teille, rakkaat Suomen Kansalaiset, varoituksen sanan. Minä olen jo vuosikymmeniä katsonut huolestuneena, kuinka Suomen nuoriso on mennyt sukupolvi sukupolvelta huonompaan suuntaan. Nykyajan villitykset ovat vallanneet ihmisten ajatukset monin tavoin. Viimeinen ja pahin villitys on digitalisaatio. Digitalisaatio on muuttanut televiisiosta välineen, jolla ihmiset kulkevat kohti turmiota.

Lapsi kulta
unen maille
mene pian

Anna unen pieni tulla
anna viedä unen maahan

PERKELE!
NUKU JO!
MÄ HALUUN NUKKUUN!

moi! teme oli ihQ ku se anto mun kirjottaa tänne. mä oon 16-wee pimu ja mul on vaaleet hiukset. Joku haukku mua plondix mut mää en tiiä, mikä plondi on. mä yritin kattoo wikipediast, mutta ei siällä ollu mitään plondist.

Pimeä yö ympärillä. Laukaus. Liekin välähdys. Julma huuto. Kuollut mies. Poliisin sireeni. Juokseva mies. Jarrujen kirskahdus. Sinipukuinen mies. Juoksun ääniä.

Oli kaunis kesäinen iltapäivä. Lämpömittari lähenteli hellelukemia. Rivitalon pihassa oli menossa täysi melske. Perheen isä näytti nyrpeää naamaa. Hänen ajatuksensa olivat tulevassa matkassa. Siihen kuuluisi monta tuntia kuumassa autossa vaimon, kahden lapsen ja kissan kanssa. Äiti leikki olevansa hyvällä tuulella. Ylipirteästä äänestä kuitenkin kuului kireä lataus. Lapset pyörivät ja hyörivät jännittyneinä. Kohta pitäisi istua paikallaan pitkään. Kissa oli turvallisesti kantokopassa. Siellä oli pehmeää, hämärää ja jopa viileää.

Olipa kerran aika ennen Kehä III:tä. Ihmiset kulkivat miten sattuu ja minne sattuu. Kukaan ei pohtinut, missä lande, missä pääkaupunkiseutu (paitsi silloin se taisi olla Turus’) eikä kukaan sorsinut kuin savolaisia. Jumalattaret eivät katsoneet sitä menoa lainkaan hyvällä. Pitihän Suomessa joku raja olla, jolla tapella. Siitäpä sitten lähdettiin pohtimaan, mitä pitäisi tehdä. Jumalattarilla oli kova supina ja pohdinta, mitä pitäisi tehdä. Mietittiin myös, miten tuollaisia sorsimis- ja vittuilurajoja saataisiin Suomeen vedettyä.