Tarinoiden oma nurkkaus

Lapsi kulta
unen maille
mene pian

Anna unen pieni tulla
anna viedä unen maahan

PERKELE!
NUKU JO!
MÄ HALUUN NUKKUUN!

Armo
armahdus
ehdoton
ilman
tekoja, vaatimuksia
tai

Itsemurha
pyhyys
hajosi
mureni
siruiksi
Viinit jäivät
ylpeät
pyhät
paremmat.

Tervetuloa kujille,
kuolema reunustaa niitä
tienvarsille
kyynelille

Ystäväni muistolle
itsemurha
vai vahinko?
helvetti ei jättänyt

Oli kaunis kesäinen iltapäivä. Lämpömittari lähenteli hellelukemia. Rivitalon pihassa oli menossa täysi melske. Perheen isä näytti nyrpeää naamaa. Hänen ajatuksensa olivat tulevassa matkassa. Siihen kuuluisi monta tuntia kuumassa autossa vaimon, kahden lapsen ja kissan kanssa. Äiti leikki olevansa hyvällä tuulella. Ylipirteästä äänestä kuitenkin kuului kireä lataus. Lapset pyörivät ja hyörivät jännittyneinä. Kohta pitäisi istua paikallaan pitkään. Kissa oli turvallisesti kantokopassa. Siellä oli pehmeää, hämärää ja jopa viileää.

Ulkona on syksyinen ilma. Harmaa taivas roikkuu kuin silmäpussini. Pöydällä on ainoa iloni - kynttilä. Ei se ole mikä tahansa kynttilä! Ei jokaisella pojalla ole sellaista kynttilää, joka palaa. Minulla sellainen on. Siinä se on. Se on puisella pöydällä. Pöytä on naarmuinen. Siinä on kuitenkin neljä jalkaa, eikä se keiku. Ehkä joku kaunis päivä saan myös verhot. Ne voisivat piristää maailmaani yllättävän paljon.