Tarinoiden oma nurkkaus

Istun nuotion ääressä kanssasi
sinä mietit roskapönttöä
minä mietin elämää
Sinä kysyt: Mikä tuo vekotin on?
Minä vastaan: Roskapönttö
Sinä kysyt: Miksi?
Minä vastaan: Etteivät ihmiset roskaisi
Sinä ymmärrät
Minun kysymyksiini ei kukaan vastaa
Minä en ymmärrä.

Tää ilta on mun. Tai meidän. Tai helvetin. Tai taivaan. Vedän jo kamaa kuin paviaani jauhoa. Alotin illan pillereillä, joiden päällä lukee peeämämpee. Upeeta kamaa. Vetää pään sekaisin. Viekää minut pois. Värien maailmaan. Taivaaseen. Tai helvettiin. Parempaa toi on kuin spiidi, lsd tai mikä muu tahansa. Vittu ku upeeta. Näen jo maailman, josta olen haaveillut. Pornoa. Seksiä. Helvetti kaikkea. Katson, katson, katson. Näen. Ja kuulen. Voin lentää! Istua alas. Pysyä ilmassa. Tehdä mitä vain.

Saatana istahti minua vastapäätä
hän antoi paperin
ja kauniin sulkakynän
Hän aloitti puhumisen:"
Kirjoita kuolemasta,
kirjoita elämästä,
kirjoita surusta,
kirjoita ilosta,
kirjoita helvetin tuskasta,
kirjoita taivaan ilosta,
kirjoita armosta
ja vihasta.
Kirjoita kaikesta mitä näet ja koet"
Aloin kirjoittamaan
laskin kynän paperille
sanat alkoivat muodostua
en tarvinnut mustetta
kirjoitin kaiken omalla verelläni
punaiset sanat muodostuivat valkoiselle paperille
niin kauniina
niin kaameina
Istun ja kirjoitan
Aina

Raamatulla raatelevat
rakkauden raiskaavat
valkoisissa vaatteissa
kuolemanenkelit

Heille ei riitä
He tahtovat kaiken.
Tunteettomin toimin
Elämän sanan
kuolemaksi kääntävät

Minä,
verinen,
Vampyyrit ylläni
Purevat
imevät
kaiken
Valkoisissa vaatteissa
kuolemanenkelit

Olimme serkkuni kanssa pyöräretkellä. Meille tapahtui jotain todella omituista matkallamme. Ennen Hyvinkäätä tien pielessä istui puretun ladon vieressä pieni ukko. Äijä näytti vanhalta kuin mikä, pituutta oli tuollaisen muutama vuotiaan lapsen verran. No pitihän meidän pysähtyä ukkoa moikkaamaan ja vaihtamaan pari sanaa. Keskustelu olikin melko erikoinen.

Ulkona on syksyinen ilma. Harmaa taivas roikkuu kuin silmäpussini. Pöydällä on ainoa iloni - kynttilä. Ei se ole mikä tahansa kynttilä! Ei jokaisella pojalla ole sellaista kynttilää, joka palaa. Minulla sellainen on. Siinä se on. Se on puisella pöydällä. Pöytä on naarmuinen. Siinä on kuitenkin neljä jalkaa, eikä se keiku. Ehkä joku kaunis päivä saan myös verhot. Ne voisivat piristää maailmaani yllättävän paljon.