Tarinoiden oma nurkkaus

Ihminen!
Sinäkö Luojan oma?
Istu hetki hiljaa
Pidä suusi kiinni
Avaa korvasi kuulemaan
Mitä kuulet?
Et Luojan tekoja
Et Hänen luomiaan
Kuulet vain luomasi
- tuhon koneiden rikkovat äänet
Kuulet, kuinka kauneus katoaa
Häviävät ihmisten kätten töihin
HÄPEÄ!
Tällaisenko Luoja olisi luonut?

Angstiruno. Kirjoitin tämän keskellä metsää. Siellä pystyin kuulemaan välille puiden havinan ja lintujen ääntä. Enemmän kuitenkin kuulin yli lentävien lentokoneiden laulua. Ne ova Pirun kätten töitä, eivät Jumalan.

Jumalani on Saatanani
paha ja hyvä
valkoinen ja musta
pimeys ja valkeus
totuus ja valhe
kauhu ja intohimo
Taivaani on Helvettini
- kaikki -
mitä on
on Hänessä

Kauneus on Jumalan käsistä
hänen lapsensa makaavat hiljaa
kohtaan heidät metsässä
Tunnen heidän elämänsä sydämen sykkeenä
koen heidän lämpönsä
yhden nimi on Vesi
toisen nimi Kallio
kolmatta kutsutaan Kuuseksi
neljättä Männyksi
Kaikki he rakastavat minua
- juuri sellaisena kuin olen
Olen kohdannut Jumalan luodussa
- mutta en ihmisissä

Istun nuotion ääressä kanssasi
sinä mietit roskapönttöä
minä mietin elämää
Sinä kysyt: Mikä tuo vekotin on?
Minä vastaan: Roskapönttö
Sinä kysyt: Miksi?
Minä vastaan: Etteivät ihmiset roskaisi
Sinä ymmärrät
Minun kysymyksiini ei kukaan vastaa
Minä en ymmärrä.

En tiedä, missä mielentilassa kirjoitettu, mutta nyt kun luin tuota, nauroin silmäni vesille.

Istun nurkassa
Näytän keskaria Jumalalle
Protestoin ja huudan:"Painu helvettiin!
Minut potkaisit sinne jo, joten liity joukkoon
tule kanssani samaan paikkaan
istu kidutuspenkille
ja kärsi kanssani
Tänne me päädymme- kaikki
Ehkä myös sinä tulet, kun taivaassa on yksinäistä?
Ehkä hyppäät kanssamme narua, kun liekit nuolevat jalkapohjia
hyppäät ruutua, kun demonit ruoskivat selkääsi
Keinut, kun kaulassasi on köysi, kiinnitetty taivaaseen
Tänne me menemme
Ja ehkä myös sinä - Jumala - kun meidät tänne toivotit
Kiitos kaikesta."
Leikitään yhdessä.

Jumala, joka antaa uskon kuolla, on murhaaja
Hän ei murhaa sielua, vaan elämän

Jumalani, miksi tanssit kuolleiden kanssa, kun minä vielä elin?
Miksi leikit luurankojen kanssa, kun minä halusin elää?
Miksi olet kuolleiden Jumala, etkä niiden, jotka haluavat elää?
Jumala - Olet kuollut

Laiska istuja istui tiellä
Katsoi ohi kulkevia autoja
Näki niitä monta
Ei jaksanut laskea, vaan ihmetteli
Siinä laiskan päivät

Laiskallekin tulee nälkä,
myös tälle
Mutta laiskana ei nousta tahtonut
siinä istui ja odotti
- jos vaikka taivaasta olisi pudonnut
Mitään ei tullut
Nälkä vain jatkui
päivästä toiseen,
loputtomasti

Lopulta laiska kuoli
maaksi maatui
valkoiset luut jäivät
ikuiseen lepoon, jossa laiska sai olla laiska
lekotella päivät pitkät, viileän arkun suojissa
mullan alla ahkerien matojen syötävänä

Tää ilta on mun. Tai meidän. Tai helvetin. Tai taivaan. Vedän jo kamaa kuin paviaani jauhoa. Alotin illan pillereillä, joiden päällä lukee peeämämpee. Upeeta kamaa. Vetää pään sekaisin. Viekää minut pois. Värien maailmaan. Taivaaseen. Tai helvettiin. Parempaa toi on kuin spiidi, lsd tai mikä muu tahansa. Vittu ku upeeta. Näen jo maailman, josta olen haaveillut. Pornoa. Seksiä. Helvetti kaikkea. Katson, katson, katson. Näen. Ja kuulen. Voin lentää! Istua alas. Pysyä ilmassa. Tehdä mitä vain.

Tämä runo on jatkoa runolle Kirjoita

Jumalakin tarjosi minulle sopimusta
Paperiin oli kirjoitettu:
Kiellä paha
Kiellä itsesi
Kiellä inhimillisyys

Siitä en voinut kirjoittaa kuin tyhjiä sanoja
niiden onttous on jo täyttänyt temppelit
ne palaavat tyhjinä ilman merkitystä, ilman rakkautta
niiden ääni helisee kuin kulkunen
Jätin sopimuksen, koska en voinut kirjoittaa
- en voi valehdella Jumalan sanoja

Sopimukseen kuului myös:
Minä, Jumala, omistan kaiken, mitä teet

Kerran suostuin tuohon
- se tuhosi minut
Enää en siihen suostu