Tarinoiden oma nurkkaus

Jumalani on Saatanani
paha ja hyvä
valkoinen ja musta
pimeys ja valkeus
totuus ja valhe
kauhu ja intohimo
Taivaani on Helvettini
- kaikki -
mitä on
on Hänessä

Kauneus on Jumalan käsistä
hänen lapsensa makaavat hiljaa
kohtaan heidät metsässä
Tunnen heidän elämänsä sydämen sykkeenä
koen heidän lämpönsä
yhden nimi on Vesi
toisen nimi Kallio
kolmatta kutsutaan Kuuseksi
neljättä Männyksi
Kaikki he rakastavat minua
- juuri sellaisena kuin olen
Olen kohdannut Jumalan luodussa
- mutta en ihmisissä

En tiedä, missä mielentilassa kirjoitettu, mutta nyt kun luin tuota, nauroin silmäni vesille.

Istun nurkassa
Näytän keskaria Jumalalle
Protestoin ja huudan:"Painu helvettiin!
Minut potkaisit sinne jo, joten liity joukkoon
tule kanssani samaan paikkaan
istu kidutuspenkille
ja kärsi kanssani
Tänne me päädymme- kaikki
Ehkä myös sinä tulet, kun taivaassa on yksinäistä?
Ehkä hyppäät kanssamme narua, kun liekit nuolevat jalkapohjia
hyppäät ruutua, kun demonit ruoskivat selkääsi
Keinut, kun kaulassasi on köysi, kiinnitetty taivaaseen
Tänne me menemme
Ja ehkä myös sinä - Jumala - kun meidät tänne toivotit
Kiitos kaikesta."
Leikitään yhdessä.

Jumala, joka antaa uskon kuolla, on murhaaja
Hän ei murhaa sielua, vaan elämän

Jumalani, miksi tanssit kuolleiden kanssa, kun minä vielä elin?
Miksi leikit luurankojen kanssa, kun minä halusin elää?
Miksi olet kuolleiden Jumala, etkä niiden, jotka haluavat elää?
Jumala - Olet kuollut

Tämä runo on jatkoa runolle Kirjoita

Jumalakin tarjosi minulle sopimusta
Paperiin oli kirjoitettu:
Kiellä paha
Kiellä itsesi
Kiellä inhimillisyys

Siitä en voinut kirjoittaa kuin tyhjiä sanoja
niiden onttous on jo täyttänyt temppelit
ne palaavat tyhjinä ilman merkitystä, ilman rakkautta
niiden ääni helisee kuin kulkunen
Jätin sopimuksen, koska en voinut kirjoittaa
- en voi valehdella Jumalan sanoja

Sopimukseen kuului myös:
Minä, Jumala, omistan kaiken, mitä teet

Kerran suostuin tuohon
- se tuhosi minut
Enää en siihen suostu