Tarinoiden oma nurkkaus

Olet Ihminen, koska ajattelet.
Olen Ihminen, koska ajattelen.
Mutta jos en saa ajatella?
Jos en saa sanoa?
Olenko enää Ihminen?
Olenko vain lemmikki, joka viihdyttää johtajia?
Olenko vain tuhoeläin, joka pitää myrkyttää?
Minä tahdon olla Ihminen!
Huudan sen!
Silloin näette minut uutisissa
katsotte minua, kun sotilaat tulevat
onko se teille vain viihdettä?
Katsokaa! Ihminen, joka ei ole Ihminen!
Siinä huutaa ihmisyyden rippeet
Siinä huutaa ääni
Joka haluaa olla Ihminen

Oikein se kaikki on
tässä ja nyt
He eivät onnistuneet, koska eivät osanneet
he eivät olleet oikeasti sen takana
mutta Me olemme!
Jos he seuraisivat Meitä, he onnistuisivat
kaikki muuttuisi toiseksi ja uudeksi
kaikki muuttuisi paremmaksi
Tulkaa!
Tulkaa! Nostakaa Lippu!
Antakaa sen liehua!
Meidän olemuksellemme!
Meidän voitollemme!
Katsokaa vihollistamme!
HÄN KAATUU JA MÄTÄNEE!
Niille sijoilleen!
Loputtomasti!
Aina!
Muuttuen maaksi!
Mutta Me olemme tässä
Me olemme Aina!
Me olemme Iankaikkisesti!

saatanat, perkeleet, vitun kusipäät!
loukkaan teitä tahallani, teidän tapanne olla yököttää,
tungette paskaa naamalle, tiedätte sen itsekin, näen sen
kasvoistanne, mutta nyt teillä on mahdollisuus!
lopettakaa se tänään, se kaasutus, ei enää ruuhkia, ei enää hajuja, ei enää jatkuvaa huminaa!
ajakaa autonne ojaan, jättäkää sinne, hakatkaa lekalla
- juuri noin -
nokka pirstaleiksi, ottakaa tilalle pyörä, samalla saatte kuntoilla,
älkää vielä lähtekö!
jättäkää edes lantti mulle, kun pelastan teidät ja lapsenne,
haluan saada autoni taas kuntoon, kiitos, en kuitenkaan saastuta,
käytän vain oikeuksiani, ihan oikeasti tarvin tätä!
te ette tarvi, vaan saastutatte!
kiitos, kun kuuntelitte saarnani, saanko vetää nyt henkeä?

Katselen arkea
kuuntelen sen ääntä
rakkaat lapset,
liian vähän aikaa teille
liian paljon kaikkea
olenko arjessa läsnä?

Missä on arjen aika,
missä ne arjen hetket,
jossa istua saa
jossa olla saa
jossa nauraa saa

Arki on rakennettava
niin hyväksi kuin voi
ei sitä muuhun pysty

Rokki soi
Koodi soljuu
ilmastointi kuuluu,
vinkuu korvissani.

Pitkä päivä
  edessäni
Lyhyt yö
  takanani

Hetken riemu,
ei häiriötä
ei elämää

Lapsi kulta
unen maille
mene pian

Anna unen pieni tulla
anna viedä unen maahan

PERKELE!
NUKU JO!
MÄ HALUUN NUKKUUN!

"Kas kummaa",
sanoi humma
kun pihalla se seisoi
ja maahaan katsoi

Siinä oli lammikko,
jossa istui sammakko
Ötökoitä metsästeli
niillä siinä herkutteli

Sammakolle humma huusi
"Pidä auki suuri suusi!
Kärpäsiä nieleskele,
ettei ne mua kiusaile!"

Sammakko takas irvisti
kädet eteen risti
"Jos et naamalle sonni,
Sua kohtaa onni

Kärpäsillä herkuttelen,
niiden kanssa lentelen,
paratiisin taivalla
ylhäällä ja alhaalla."