Tarinoiden oma nurkkaus

Uuden vuoden uudet kujeet
kekri kesken syksyn tuo
ruumisväki luokse tulee
jos en muista kunnioittaa
nostan tuopin viljan muistoks
sadon uuden saanut oon
sillä läpi talven elän
mutta vallesmanni pannun vei
en polttaa enää omaa saa
sammiossa käyttää täytyy
sahdin mallasaromit
sille nostan tuoppini
kullan kitaan kaatelen
Kontioiden seuraan menemme
kun Pellonpekko unen tuo
kauas talven kylmyydest

Hyvää Kekriä! Silloin meidän tulee muistaa sukumme vainajia, nostaa tuoppi kiitokseksi menneestä sadosta ja aloittaa uusi vuosi. Uuden vuoden siirto keskelle talvea häpäiseen suomalaista kulttuuria ja meidän juuriamme.