Tarinoiden oma nurkkaus

Halusin tuntea Jumalan
Etsin Häntä kaikkialta
Nyt tiedän, miten löydän Hänet
Tämä on salaisuuksista suurin
Istun alas nurmikolle
katson, kuinka ruoho kasvaa
siitä löydän Jumalani
katson, kuinka muurahaiset juoksevat
siinä ovat evankelistat
koen yökasteen raikkauden
siinä on kaste, jonka saan Taivaasta
näen, kuinka ruoho lakastuu
siinä olen uuden elämän portilla
ja kun ruoho taas kasvaa
olen syntynyt uudesti ylhäältä
Silloin olen nähnyt kaiken
- Alfan ja Omegan
- Alun ja Lopun

Hän ei huuda saarnoissa
Hän ei puhu teoissa
Hän ei näy sanoissa
Hän näkyy luonnon väreissä
Hän puhuu linnun laulussa
Hän huutaa syysmyrskyssä
- Siinä on Jumala, joka on

Hieman toisenlainen runo, jossa näkyy paremmin minun ongelmani kristilliseen Jumalaan. Olen odottanut vastausta, mutta sitä ei koskaan kuulu. Miksi siis en ole tyytyväinen? Tämä on entisen uskovan rukos, johon ei koskaan taida tulla vastausta.

Jumalani - kaipaan sinua
Miksi vaikenit, kun olisin tarvinnut sinua?
Asetuitko kivittäjien puolelle vai minne katosit?
Miksi et ollut sanomassa:"Lopettakaa"?
Miksi minun kysymykseni kaikuvat kuuroille korville?
Ne jäävät vain ilmaan ilman vastaajaa
Kysyn - uudelleen
Monta kertaa.
Aina palaan samaan
Unohdan ne välillä, mutta tulee päivä ja aika, kun kysyn taas
Ja odotan vastausta
Enkä taida sitä saada

Hiljaisuus.

Kyynel.

Odotus.