Tarinoiden oma nurkkaus

Joulupukin matka on alkanut
kohti kilttejä lapsia
pikku-Jaakon luokse myös
jossa kaikki toisin on
siellä vahti odottaa
köydet, kahleet valmiina
pistää pukin pakettiin
kun ovesta hän sisään pääsee
Kinkku siitä suolataan
kieltä pöytään lykätään
Jaakon lahja on mieluisa
kun poika saa vatsan täyteen
terävillä veitsillä pukki silputaan
Veitsen hän sai lahjaksi
kun kiltti oli ollut
Mutta nyt ei pukki kulje enää
pataan päätyi punapuku
Poroistakin keitot tehtiin
koko tulevaksi vuodeksi
ehkä ensi vuonna
tontuista joku on tilalla
silloin saadan tonttusoppaa
tai sitten ehkä muoripotkaa

Istun baarissa
Talvipäivänseisaus on pimennyt jo aikaa sitten
tämäkin perinne tuhottiin!
Haluan sen takaisin!
Tänään juhlimme
- emme joulua
tänään nostamme tuopin kuolleelle Auringolle
joka herää taas eloon
Emme nosta maljaa tuntemattomalle jumalalle
emme miehelle, joka telotettiin
emme itämään viisaille
vaan Luonnolle
joka on meistä pitänyt huolta
joka kestää pitempään kuin ihminen
Me olemme siitä riippuvia
emme mistään muusta
Sen takia tahdon nostaa maljan
Talvipäivänseisaukselle
Metsälle
Oluelle
Heräävälle Auringolle

Saatana istahti minua vastapäätä
hän antoi paperin
ja kauniin sulkakynän
Hän aloitti puhumisen:"
Kirjoita kuolemasta,
kirjoita elämästä,
kirjoita surusta,
kirjoita ilosta,
kirjoita helvetin tuskasta,
kirjoita taivaan ilosta,
kirjoita armosta
ja vihasta.
Kirjoita kaikesta mitä näet ja koet"
Aloin kirjoittamaan
laskin kynän paperille
sanat alkoivat muodostua
en tarvinnut mustetta
kirjoitin kaiken omalla verelläni
punaiset sanat muodostuivat valkoiselle paperille
niin kauniina
niin kaameina
Istun ja kirjoitan
Aina

Maailma silmät sepposen selällään
katselee ihmisten kätten jälkiä
astuttuja askelmia
läpi historian
kohti nykypäivää
tuntien värähdyksen
piikin uppoamisen hiekkaan
mustan veren pumppaamisen
samalla kun tappavat toisiaan

Maailman silmät tietävät
loppu sille tulee
kaasuttavat itsensä
ja kaiken
   - kunnes vesi haihtuu
katoaa avaruuteen
sininen muuttuu harmaaksi
kuolleeksi
hiekaksi

He tekevät sen itse
vihreästä riippuvaiset
kuolevat itse
omaan mahaan
omaan maahan
omaan paskaan
omiin tekoihin

Eikä heitä kukaan muista

Voi pientä pikkujoulua
kun aamulla se herää
sen päätä särkee
paita kadonnut
jonkun rintsikat kaulassa
voi pientä pikkujoulua
kun tavarat ikkunasta lentää
voi kun ihanaa
näin me korvaamme kekrin
Suomalaisuus kunniaan!
Ei mitään tuontikamaa
siitä tulee vain krapula
ja iso meteli
Sahtia tuoppiin
sitä uhriksi
jumalille, jotka luonnossa ovat
ei taivaalle
ei ristille
vaan luonnolle

Vittu!
Kalja on hyvää,
vaaleaa tuopissa.
Mutta voi kurjaa,
joka tummaa tilaa!
Lasi on väärä,
maku pilalla.
Trappista haluamme,
se pelastuksen tuo!
Voi!
Mikä ihana pelastus on se,
jonka luostari suo.

Rakkaalle lähiökapakalle omistettu. Leffeekin sieltä saa, mutta vääränlaisessa lasissa.

Otan niin vakavasti kaiken
kuin lapsi maailmanlopun edellä
katson sitä tosissani
ihmettelen
mutta nauran
niin lapsikin tekee
Ei hän sitä huomaa
vaan tuntee ilon hetkestä
ennen maailmanloppua

Tulta!
Tarvitsemme tulta, jotta voimme elää, kuten Hän
          tarkoitti!
Missä on halot?
Missä sytykkeet?
Ja tolppa, että voin sitoa itseni siihen,
          etten vahingossakaan juokse pakoon,
                    kun halot palavat jaloissani.

Aikaisin aamulla vituttaa
kun töihin lähtö koittaa
liian aikaisin kello soi
ja silloin vitutta
töissä istun koneen ääreen
silloinkin vain vituttaa
radiosta samaa musaa
silloin mua taas vituttaa
tee on taas kerran loppu
siksi mua vituttaa
lounaan korvaan suklaalla
siitä vain pahan olon saan
voi kun vituttaa
kotiin lähtö edessä
melkein silloinkin vituttaa
mutta bussia odottaessa
silloin viimeistään vituttaa
Kotiin
vihdoin
ei vituta enää
paitsi sitten kun pitää mennä nukkuun
silloin taas vituttaa
jos uni ei tule heti

Katson tuskan täyttämin silmin olutlasini pohjaa
vieläkö sen armo riittää minulle?
Vai onko edessä tuomio?
Kierroksia kuitenkin riittää
- päässäni jos ei muualla
vittu - perjantai
ja rokki soi
Ja saatanan rokki muuttuu
se muuttuu suomipopiksi
ja sitten iskelmän kautta

paskaksi