Jätä yleistä kommnettia, kysymyksiä, yleistä lässytystä ja niin edelleen vieraskirjaan. Olisi kiva yleensäkin tietää, jos joku tätä blogia sattuu vahingossa lukemaan.
Kauniit terveiset teille kaikille lukijoille ja olkaa toivossa iloiset ja uskossa kestävät . Nyt on kaunis luont lumen pkauniisti peittämä ja aivan kuin se tämä sanoise akikilla ."Jumalan rauhaa !"Ja eikö tämä saa meidät iloitsemaan ja toivoa enempi tätä kaunista kosketusta tuevina päivinäkin.Itse ole taide maalari ja rakastan luontoa ja tämä inspiroi minua ja saa minut myös rakastamaan elämän matkaa yhdessä Jeesusken kanssa, enenmän ja enenmän,siunausta ja kiitos,keijo södertälje
Tykkään suuresti noista runoista, missä Jumalan voi kohdata luonnon kautta. Minulla se on ollut niin jo pitkään. Silloin kun olen luonnossa, tajuan Jumalan suuruuden. Eilen illalla kävelin Suomenlinnassa ja katselin muurinharjalta alas laineisiin, kuunsilta oli voimakas ja siinä kuunvalossa ui kaksi lumivalkeaa joutsenta. Minusta tuntui, että siinä hetkessä oli jotain pyhää. Samoin kun esimerkiksi katson koiraani silmiin, minusta tuntuu kuin katsoisin Luojaani silmiin. Tämä ei tarkoita sitä, että se koira olisi joku jumala, vaikka niissä silmissä tunnen näkevänikin Luojan, ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan, tai sitten et :)
En ole aiemmin kommentoinut, vaikka joskus käyn tätä lukemassa. Nyt käytän tätä kanavaa hyväkseni, kun poistin tunnukseni huitsista, että Hiriviri oli oikeassa kaipauskyselyketjussa: pelkäsin addiktoituvani sillekin foorumille. Hämmästyin tyystin kun Kekäle arveli minun jopa loukkaantuneen jostain. Olen kyllä sellainen ihminen, että sanon ihan suoraan, jos loukkaannun, enkä todellakaan ole loukkaantunut yhtään kellekään, en edes Johnnylle.
Kun olin häipynyt muilta foorumeilta, huomasin heti istuvani tuntitolkulla huitsin helvetissä lukemassa Johnnyn ajatuksia. En käsitä miten se on mahdollista, koska toukokuun jälkeen en ole enää vaivautunut hänen aloituksiaan lukemaankaan toisaalla, koska tiedän jo hänen ajattelunsa. Nyt sitten kulutan aikani hänen joutavaa paskaa lukiessani, ja se olisi sinänsä viihdyttävää, mutta nyt on niin, että opiskellakin täytyy ja tenttiin lukea, jos aikoo joskus valmistua.
Siksi on parasta, että en toistaiseksi kirjoittele yhtään millekään foorumille, koska jos kirjoitan, addiktoidun. Ja kun oikein tosissani alan kirjoittamaan kuten eräällä suljetulla foorumilla tein, kirjoitan tuntitolkulla ja kaikki aika menee siihen. Nyt kun en pysty kirjoittamaan, on helppo käydä vain lukemassa muiden tekstejä, enkä ole tullut riippuvaiseksi tällä taktiikalla ennenkään ja aikaa nettiin menee vain kohtuullisesti.
Ei ollut aikomus alkaa tällaisia jälkiselvittelyjä tekemään, vituttaa itseänikin tällaiset tilitykset, mutta minua alkoi harmittaa se, että Kekäle luuli minun loukkaantuneen jostain enkä enää pysty sanomaan hänelle, että häivyin ihan siksi, etten jää koukkuun. Voisitko sinä liittää tämän tekstini hänelle? Mutta jos sinua ärsyttää ruveta joksikin Pottereiden postipöllöksi, (ja se että kirjoitan tämän asian tänne vieraskirjaasi), niin en loukkaannu siitäkään.
Kommentit
,Tervehdys!
Kauniit terveiset teille kaikille lukijoille ja olkaa toivossa iloiset ja uskossa kestävät . Nyt on kaunis luont lumen pkauniisti peittämä ja aivan kuin se tämä sanoise akikilla ."Jumalan rauhaa !"Ja eikö tämä saa meidät iloitsemaan ja toivoa enempi tätä kaunista kosketusta tuevina päivinäkin.Itse ole taide maalari ja rakastan luontoa ja tämä inspiroi minua ja saa minut myös rakastamaan elämän matkaa yhdessä Jeesusken kanssa, enenmän ja enenmän,siunausta ja kiitos,keijo södertälje
Luojasta ja huitsista
Tykkään suuresti noista runoista, missä Jumalan voi kohdata luonnon kautta. Minulla se on ollut niin jo pitkään. Silloin kun olen luonnossa, tajuan Jumalan suuruuden. Eilen illalla kävelin Suomenlinnassa ja katselin muurinharjalta alas laineisiin, kuunsilta oli voimakas ja siinä kuunvalossa ui kaksi lumivalkeaa joutsenta. Minusta tuntui, että siinä hetkessä oli jotain pyhää. Samoin kun esimerkiksi katson koiraani silmiin, minusta tuntuu kuin katsoisin Luojaani silmiin. Tämä ei tarkoita sitä, että se koira olisi joku jumala, vaikka niissä silmissä tunnen näkevänikin Luojan, ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan, tai sitten et :)
En ole aiemmin kommentoinut, vaikka joskus käyn tätä lukemassa. Nyt käytän tätä kanavaa hyväkseni, kun poistin tunnukseni huitsista, että Hiriviri oli oikeassa kaipauskyselyketjussa: pelkäsin addiktoituvani sillekin foorumille. Hämmästyin tyystin kun Kekäle arveli minun jopa loukkaantuneen jostain. Olen kyllä sellainen ihminen, että sanon ihan suoraan, jos loukkaannun, enkä todellakaan ole loukkaantunut yhtään kellekään, en edes Johnnylle.
Kun olin häipynyt muilta foorumeilta, huomasin heti istuvani tuntitolkulla huitsin helvetissä lukemassa Johnnyn ajatuksia. En käsitä miten se on mahdollista, koska toukokuun jälkeen en ole enää vaivautunut hänen aloituksiaan lukemaankaan toisaalla, koska tiedän jo hänen ajattelunsa. Nyt sitten kulutan aikani hänen joutavaa paskaa lukiessani, ja se olisi sinänsä viihdyttävää, mutta nyt on niin, että opiskellakin täytyy ja tenttiin lukea, jos aikoo joskus valmistua.
Siksi on parasta, että en toistaiseksi kirjoittele yhtään millekään foorumille, koska jos kirjoitan, addiktoidun. Ja kun oikein tosissani alan kirjoittamaan kuten eräällä suljetulla foorumilla tein, kirjoitan tuntitolkulla ja kaikki aika menee siihen. Nyt kun en pysty kirjoittamaan, on helppo käydä vain lukemassa muiden tekstejä, enkä ole tullut riippuvaiseksi tällä taktiikalla ennenkään ja aikaa nettiin menee vain kohtuullisesti.
Ei ollut aikomus alkaa tällaisia jälkiselvittelyjä tekemään, vituttaa itseänikin tällaiset tilitykset, mutta minua alkoi harmittaa se, että Kekäle luuli minun loukkaantuneen jostain enkä enää pysty sanomaan hänelle, että häivyin ihan siksi, etten jää koukkuun. Voisitko sinä liittää tämän tekstini hänelle? Mutta jos sinua ärsyttää ruveta joksikin Pottereiden postipöllöksi, (ja se että kirjoitan tämän asian tänne vieraskirjaasi), niin en loukkaannu siitäkään.
Hyvää syksynjatkoa!
Kirjoita uusi kommentti